Kennelimme

Kasvattaja: Tuula Jokiaho
T:mi Snowstory´s

Suomen Kennelliiton, Suomen Amerikanakita ry:n ja Ähtärin seudun Kennelkerhon
jäsen, Ähtärin Haukkujen perustajajäsen sekä Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen jäsen.
Olen allekirjoittanut Kennelliiton kasvattajasitoumuksen vuonna 2002.
Toimin kasvatustyössäni yrittäjänä toiminimellä T:mi Snowstory´s, eli
maksan jokaisesta pennusta tuloveron ja arvonlisäverot.

Kennelneuvontakäynti 23.8.2006, raportti löytyy täältä!

Kotikennelini sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla Lehtimäen (nykyisin osa Alajärveä)
Rannankylällä. Rakensimme kotimme tänne Heikin kotimaisemiin vuonna 2009.
Uusi kotimme on suunniteltu paitsi meitä itseämme, niin myös koiriamme
ja koirien kasvattamista varten. Tämän jälkeen voimme panostaa kasvatustyöhön
entistä paremmin ja voimme tarjota pennuille ja niiden emälle mahdollisimman
mukavat oltavat muun perheen yhteydessä, mutta silti omassa rauhallisessa tilassaan.

Koirille pitäisikin uudessa kodissa ja sen ympäristössä olla tilaa kirmata:
olemme syksyn aikana aidanneet koko piha-alueen, noin 1,5 hehtaarin alan, jotta
koirilla on tilaa juosta ja leikkiä ulkona ollessaan!


Kotonamme asustaa neljä amerikanakitaa; tuontitytöt Jeni ja Uni
sekä kasvattini Momo ja Tako. Sydämissämme
täällä edelleen asuu myös iso poikamme Sake, jonka meidän oli pakko antaa
mennä pois 11 vuoden ja päivän iässä marraskuussa -11.

Heidän lisäkseen meillä on sijoitustytöt Nikita, Koka, Saki ja Fumi sekä kreikantuonti Saga!
Meillä on yhteisomistuksessa isomman porukan
kanssa Taina Pikkaraisen luona asuva Jake -poika.

Tavoitteeni on kasvattaa hyväluonteisia ja terveitä amerikanakitoja,
joiden kanssa on mukava harrastaa mejää ja myös näyttelyitä.
Koska rodun kanta on maassamme yhä pieni ja useimmat koirat ovat
sukua toisilleen, olen tässä vaiheessa nähnyt parhaaksi pyrkiä tuottamaan maahan
uusia sukulinjoja ja pentueissa pyrkimään selkeisiin ulkosiitoksiin.
Tämä on pitkä tie, mutta minulla ei ole kiirettä mihinkään.

Kasvatustyössäni haluan säilyttää jokaisen pennun varttumisessa kodinomaiset
olosuhteet, koska näen varhaisen sosiaalistamisen merkityksen tälle rodulle
erittäin suurena. Ja toisaalta - pennut ovat niin ihania, etten niitä malttaisikaan
mihinkään piiloon pois jaloista laittaa - ne viikot jotka saan pitää
hauvavauvat kotona ovat kallisarvoisia, hetkeäkään ei antaisi pois.

Eläinsuojelutyö on kaikin tavoin lähellä sydäntäni.
Kuulun Seinäjoen Seudun Eläinsuojeluyhdistykseen ja haluan myös
omassa kasvatustyössäni painottaa eläinten oikeaa kohtelua ja huolenpitoa.
Tästä syystä kotiini ei koskaan tule kovin montaa koiraa, vain se määrä,
josta varmasti pystyn hyvin huolehtimaan viimeiseen elinpäivään saakka.

Kasvatan mieluummin sijoitus- tai jalostusoikeusnartuilla, jotta narttu
joka meillä pentunsa saa, ei ole pentukone, vaan rakastettu lemmikki kodissaan.

Pentumme kasvavat kotona perheen parissa ja tottuvat syntymästään
lähtien käsittelyyn, tuttuihin ja vieraisiin ihmisiin, ne käyvät autoajelulla
ennen omiin koteihinsa muuttamista ja pyrimme kaikin tavoin
varmistamaan sen, että pennut ovat niin sosiaalisia ja rohkeita
maailmalle lähtiessään, kuin mahdollista.