Perustietoa

Vastakohtaisuuksien rotu

Nimensä mukaisesti amerikanakita on yhdysvaltalaisten kasvattajien työn tulos.
Rotu kasvatettiin varsinaisesti ja virallisesti Toisen Maailmansodan jälkeen Japanista USA:an tuoduilla kantakoirilla.

Amerikanakita on suuri ja vankka molossityyppinen pystykorva. Sillä on erittäin voimakas rakenne ja järeä luusto.
Sen ilme on hyvin vaikuttava ja sillä on suuri karhumainen pää. Karvapeite on kaksinkertainen, peitinkarva on karhea ja säänkestavä.
Amerikanakita voi olla monen värinen; punainen, kellanruskea, valkoinen, musta, jopa läikikäs (pinto) ja juovikas (brindle) jne.
Säkäkorkeus on uroksilla keskimäärin 66-71 cm ja nartuilla 61-66 cm (poikkeuksia suuntaan tai toiseen löytyy).

Amerikanakita on luonteeltaan erittäin rohkea ja sillä saattaa olla hyvin voimakas vartioimisvaisto.
Ulkoisesti se on hyvin rauhallisen ja itsevarman näköinen. Omaa perheväkeään kohtaan se osoittaa mitä suurinta lempeyttä ja kiintymystä.
Sen luonne pitääkin sisällään suuria vastakohtaisuuksia, joka tekee siitä erittäin hurmaavan ja ainutlaatuisen.

Oman arvonsa tunteva ja voimakas koira

Amerikanakitan rauhallisen arvokkaan näköinen olemus saattaa monta kertaa hämätä esimerkiksi vastaantulevan koiran - mikäli tarve vaatii, se kykenee toimintaan silmänräpäyksessä. Amerikanakita on hyvin oman arvonsa tunteva ja oikeudentajuinen koira.
Koska sillä on suuri omanarvontunto ja äärettömän voimakas oma tahto.
Se katsoo ettei sen tule välttämättä miellyttää isäntäänsä tottelemalla jos ei sitä itseään satu kiinnostamaan.
Tämän vuoksi amerikanakitaa ei voi ensimmäiseksi suositella palveluskoiraa hakevalle.
Siitä saa ilman muuta oikeanlaisella motivoivalla koulutuksella hyvinkin tottelevaisen koiran (parhaimmat kilpailevat tokossa),
mutta kouluttajalta vaaditaan joskus pitkää pinnaa ja hyvää huumorintajua!

Amerikanakita on hyvin älykäs ja se oppii nopeasti uudet asiat ja sen muisti on ilmiömäinen, mutta viitsiikö se tehdä niin onkin ihan toinen juttu.
Tämän vuoksi koulutuksen on syytä pohjautua ruhtinaalliseen palkitsemiseen.
Mikäli sitä yrittää pakottaa se saattaa nopeasti iskeä 'hanskat tiskiin' ts. esimerkiksi heittäytyä keskelle tietä makaamaan syvästi loukkaantuneena.
Pennun varhaiskasvatuksella onkin suuri merkitys koulutettavuuteen, oppimiseen ja yhteistyöhön omistajan kanssa.
Ensimmäiseen vuoteen kannattaakin panostaa paljon, sen avulla seuraavat vuodet sujuvat huomattavasti helpommin.

Oma perhe kaikki kaikessa

Omaa perhettään kohtaan amerikanakita osoittaa maailman suurinta lempeyttä ja kiintymystä, vaikkakaan se ei välttämättä halua olla kokoaikaa rapsuteltavana.
Se haluaa välillä vetäytyä omaan rauhaansa nauttimaan vain omasta läsnäolostaan.
Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa, kunhan sekä sillä että perheen lapsilla on selvät pelisäännöt alusta lukien, mitä saa kumpikin tehdä ja mitä ei.

Suuren kokonsa ja luonneperimänsä vuoksi amerikanakita ei ole hyvä painikaveri,
joten kaikki turhat retuutus- ja jahtausleikit sekä leikkimielinen karhunpaini on syytä pitää leikeistä pois.
Varsinkaan vierailta ihmisiltä se ei välttämättä alkuunkaan sulata sitä mitä esimerkiksi omalta kotiväeltä, siinä se on lähes lahjomaton.

Se saattaa suhtautua hyvinkin varauksellisesti ja pidättyväisesti vieraita kohtaan, myös lapsia,
eikä välttämättä tule esimerkiksi edes tervehtimään tulijaa lähietäisyydelle, vaan saattaa tarkkailla tätä sille sopivan välimatkan päästä.

Voimakkaan vartioimisvaistonsa vuoksi sitä ei tule lähestyä mikäli kotiväki on poissa.
Mikäli saavutat amerikanakitan ystävyyden ja hyväksynnän vieraana, se muistaa kyllä sinut aina ja ottaa sinut ystävällisesti vastaan.

Yhteisiä harrastuksia

Amerikanakita pitää kaikenlaisesta "nenätyöskentelystä" ja niiden kanssa onkin hauska harrastaa jälkeä, hakua ja raunioita. Niillä on hyvä vainu ja ne nauttivat onnistumisen tunteesta. Niinpä harrastukset, joissa koira saa käyttää tarkkaa nenäänsä, ovat niille todella mieluista puuhaa. Monesta amerikanakitasta tulisi varmasti loistava metsästyskoira, samoin monet niistä taatusti nauttisivat suuresti vartiotyöstä, johon niillä olisi ilmiömäiset edellytykset oikeanlaisella luonteen ominaisuudet huomioivalla ohjauksella.

Periaatteessa amerikanakitan kanssa voi harrastaa lähes mitä tahansa, huomioiden kuitenkin ettei sen vauhti esim. agilityssä riitä nopeimpien rotujen tasolle. Motivointi voi joskus olla haastavaa mutta opeta jo pennulle että yhteinen tekeminen sinun kanssasi on äärettömän mukavaa.

Vuosisatoja vanha vahti

Amerikanakitoilla saattaa olla hyvinkin voimakas vahtimistaipumus. Tämä ei ole mikään ihme ottaen huomioon että rotua on käytetty vuosisatoja vahti- ja vartiokoirana. Mihin se yhtäkkiä häviäisi sivistyksen saatossa? Ei mihinkään.

Vahtimisvaistoa et saa siltä kitkettyä eikä sinun tulekaan. Se on hyvin olennainen osa amerikanakitan luonnetta ja sinänsä hyvä ja rodunomainen asia. Se, että vahtiminen on hallinnassa, on tässä asiassa olennaista. Tämä tulee ottaa huomioon nuoren koiran kehitystä seurattaessa. Joillain yksilöillä saattaa vahtiminen olla pinnassa jo pienestä pitäen,
toisilla taas vasta yhden vuoden iän jälkeen alkaa nousta tarve vahtia esimerkiksi omaa kotia.

Kutsu paljon kävijöitä kotiisi kun pentu on pieni, niin se oppii siihen että talossa käy vieraita ihmisiä kylässä. Pyydä vieraitasi silittelemään ja taputtelemaan pentuasi niin se ei kavahda myöhemminkään vieraan ihmisen kosketusta. Jo aivan pienestä pitäen pennun sosiaalistaminen on kaiken A ja O.
Se varmasti saattaa myöhemmälläkin iällä nostaa mekkalan aina kun ovikello soi - tässä se toimii aivan oikein vahtimisvaistonsa sanelemana. Mutta siinä vaiheessa kun isäntä on ottanut vieraansa vastaan koiran 'vahtitehtävän' tulisi päättyä, ts. kaikenlaisen haukkumisen ja metelin tulisi loppua.
Mikäli näin ei käy, isännän ja koiran välinen arvojärjestys ei ole selvä. Jos koira jatkaa puhahteluaan vieraille otettuasi vieraat vastaan, komenna sitä tiukasti ja käännä seuraavaksi sen huomio johonkin muuhun.

Yleensä amerikanakitat tietävät ja osaavat hoitaa vahtimisensa aivan niin kuin pitääkin, onhan rodulla siihen jo pitkä työkokemus, mutta joskus 'virkaintoisen' nuoren koiran kohdalla saattaa olla aihetta puuttua tilanteeseen oikeanlaisella ohjauksella. Mitä nopeammin tämä tapahtuu, sitä parempi.
Seuraa siis pentusi kasvua tältäkin osin ja ota pentusi kasvattajaan tai yhdistykseemme yhteyttä mikäli tämän suhteen nousee kysymyksiä.

Älä koskaan lähesty amerikanakitaa joka on talonsa pihalla vahtimassa niin että isäntäväki ei ole paikalla. Mikäli perheessä on nuoria tai teini-ikäisiä lapsia ja vanhemmat poissa koiran ollessa vapaana kotona, säästä vierailusi sellaiseen ajankohtaan, kun isäntä on talossa. Koira saattaa näet tulkita tilanteen niin, että sen tulee isännän poissa ollessa ottaa ohjat käsiinsä ja vahtia tilannetta herkeämättä. 
Lapsia tai nuoria se ei välttämättä pidä riittävän auktoriteettisina tällaisessa tilanteessa jossa vieras ihminen tulee taloon.

Ulkona pärjää joka säällä

Amerikanakitan turkki on helppohoitoinen, harjaus riittää silloin tällöin ja joskus pesu. Jotkut rodun edustajat ovat varsinaisia vesipetoja ja nauttivat uimisesta, kesäisin pesu hoituu siinä sivussa. Turkki vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa, milloin on vuorossa talviturkki, milloin kesäturkki. Pese koirasi karvanvaihdon ollessa selvästi päällä, näin säästät kotiasi keräämästä ylimääräisiä "villakoiria".

Amerikanakitan turkki koostuu kaksinkertaisesta karvapeitteestä ja siksi se viihtyykin hyvin ulkona. Niitä voi pitää myös talvellakin tarhassa, mutta yhtä hyvin ne tottuvat olemaan myös sisätiloissa ja joukkoon mahtuu myös melkoisia sohvanvaltaajia. Suosittelemme kuitenkin amerikanakitaa kaikista mieluiten omakotitaloon, jotta sillä olisi mahdollisuus olla riittävästi ulkona. Pelkästään tarhakoiran elämää viettämään sitä ei kuitenkaan tulisi ottaa, se näet kiintyy suuresti laumaansa ja kärsii ollessaan tarhassa erotettuna laumastaan. Kerrostaloonkin tämä rotu sopii, kyse on silloin vain omistajan lenkkeilyinnosta sillä amerikanakita tarvitsee kunnolla liikuntaa. Myös sen turkki ja kunto pysyy hyvänä jos se saisi viettää riittävästi aikaa ulkona.