Pitkäkarvainen Amerikanakita?

Resessiivinen geeni

Jotkut amerikanakitat kantavat resessiivistä (eli väistyvää) geeniä, jonka johdosta kaksi täysin normaalikarvaista koiraa saattaa saada pitkäkarvaisia jälkeläisiä.
Jotta pitkäkarvainen pentu syntyisi, sen on saatava kyseinen geeni molemmilta vanhemmilta.

Pitkäkarvaisuus on amerikanakitan rotumääritelmässä virhe, se ei siis ole toivottu ominaisuus rodussamme.
Pitkäkarvaiset koirat kuitenkin rekisteröidään siinä missä muutkin, eli niiden kanssa voi harrastaa ihan samalla tavalla kuin minkä tahansa amerikanakitan kanssa.

Ainoastaan näyttelytähteä pitkäkarvaisesta amerikanakitasta ei tule.
Pitkäkarvaisuus ei kuitenkaan ole hylkäävä virhe, joten pitkäkarvaisellekin koiralle on mahdollista hankkia joihinkin harrastuksiin tarvittava näyttelytulos.
Ja tietysti pitkäturkki on loistava kotikoira ja seuralainen.

Pitkäkarvainen amerikanakita eroaa normaalikarvaisista rotutovereistaan vain ja ainoastaan karvan pituuden ja laadun suhteen.
Pitkäkarvaisilla yksilöillä karvan pituus voi vaihdella huomattavasti, toisilla karva on pidempää, toisilla lyhyempää, ja pitkäkarvaisuuteen liittyy tavallisesti myös normaalia pehmeämpi karva ja hapsutusta (korvissa, jaloissa jne.).
Karvan pehmeyden vuoksi pitkäkarvaisten turkki ei pidä sadetta, eikä hylji likaa ihan yhtä hyvin kuin normaalikarvaisten amerikanakitoiden.
Pitkä karva vaatii luonnollisesti myös jonkin verran enemmän harjaamista takkuuntumisen ehkäisemiseksi, kuin normaali amerikanakitan karva,
mutta kaiken kaikkiaan pitkäkarvaisen amerikanakitan turkinhoito on helppoa useisiin turkkirotuihin verrattuna.