Ruokinta ja kehitys

Pennun elämää

Amerikanakitapentu yleensä elää elämänsä ensikuukaudet omassa maailmassaan aivan kuten vauvatkin ja nukkuu vuorokaudesta suurimman osan. Pentuna sen tuleekin antaa levätä ja olla rauhassa niin paljon kuin se itse haluaa, se on hyvin tärkeää. Yleensä noin puolen vuoden iän jälkeen alkaa tapahtua - se alkaa uskomattomalla tavalla osoittaa omaa kiintymystään perheväkeään kohtaan. Se alkaa 'puhua' omalla hyvin erikoisella möreällä karhunäänellään ja vie taatusti siinä vaiheessa viimeistään perheväkensä sydämet. Äänialoja löytyy hyvin monenlaisia, ja välillä isäntä yllättyykin mörisemästä pennulleen takaisin sen omalla kielellä! Vaikka se onkin välillä todellinen jukuripää, silti sen viehätysvoima vie kaikesta muusta voiton!

Opeta pentusi hyväksymään kaikenlaiset hoitotoimenpiteet, sillä esimerkiksi suuren koiran kynsien leikkuu voi olla uskomattoman hankalaa, jos se ei suostu yhteistyöhön! Pakolliset hoitotoimet ovat vähäiset ja helpot, kun se ei pistä niitä pahakseen ja on niihin tottunut. Tarkkaile siis kynsiä ja lyhennä niitä tarpeen mukaan. Tarkkaile myös pentusi hampaita kun se alkaa vaihtamaan niitä noin 4-5 kuukauden iässä. Tässä vaiheessa sille on hyvä järjestää jotain sopivaa nakerrettavaa, puruluita tmv. Yleensä amerikanakitat vaihtavat hampaansa ongelmitta, mutta joskus saattaa olla aihetta toimenpiteisiin mikäli pentuhammas ei irtoa jostain syystä. Hampaita kannattaa myös myöhemmällä iällä tarkkailla ettei niihin pääse muodostumaan hammaskiveä. Muun muassa luiden ja rustojen järsiminen säännöllisesti auttaa pitämään hampaat puhtaina.

Pentuaikana amerikanakita on hyvä totuttaa ja sosiaalistaa muihin koiriin esim. pentukurssilla, vieraisiin ihmisiin sekä outoihin paikkoihin kulkemalla sen kanssa erilaisissa tilanteissa. Huomioithan, että aikuinen amerikanakita ei välttämättä ole sosiaalinen muita koiria kohtaan (vieraskoira-aggressiivisuus) joten opeta pentu jo alusta pitäen siihen, että tapaamiset muiden koirien kanssa tapahtuvat aina omistajan aloitteesta ja varmista, että kaikki tapaamiset ovat positiivisia

Kehityksestä

Seuraa pentusi kasvua ja kehitystä näin saat parhaan vastauksen siihen onko ruokinta kohdallaan. Mahdollinen ruokinnasta johtuva kehityshäiriö saattaa näkyä usein ensimmäisenä etujaloissa, esimerkiksi nilkat ja tassut saattavat alkaa kiertymään voimakkaasti sivuille. Mikäli epäilet, että pentusi kasvussa ei ole kaikki kohdallaan, ota välittömästi yhteys kasvattajaan. Kasvuiässä olevan koiran lieviin kehityshäiriöihin on mahdollista vaikuttaa riittävän nopealla toiminnalla. Muista myös pentukoiran madotus riittävän usein, koska madotkin saattavat aiheuttaa kehityshäiriöitä kasvuikäiselle pennulle. Toki aikuisellekin koiralle madotus on tärkeä (noin 2 kertaa vuodessa), mutta erityisesti pennun kohdalla tiiviit madotukset ovat paikallaan.

Yleensä amerikanakitat kuitenkin kasvavat terveesti ja ongelmitta. Sillä saattaa olla voimakkaita kasvupyrähdyksiä erityisesti noin 6-7 kuukauteen asti, jolloin se saattaa näyttää huiman epäsymmetriseltä. Se saattaa tuohon asti kasvaa reilusti takakorkeana (takapää huomattavasti säkää ylempänä) ja näyttää olevan etu- ja takapäänsä kanssa aivan 'eri paria'. Loppukasvuvaiheessa (n. 7-12 kk) säkä ottaa takapään kiinni korkeudessa. Suurena koirana amerikanakita kehittyy ja kypsyy hyvin pitkään. Toiset voivat olla ulkoisesti 'valmiita' vasta 3-4-vuotiaina! Kun pentusi on korkeutensa puolesta valmis, alkaa kehon hidas kypsyminen ja massan keräys. Tässä vaiheessa selkeä viimeinen kasvun kohde (lihaksiston/painon kasvun ohella) on kallon leviäminen, joka saattaa jatkua aina 3-4 ikävuoteen asti. Ihana leveä 'karhunpää' antaa kruununsa koirallesi.

Kuka on johtaja?

Nuori amerikanakita saattaa asettaa kyseenalaiseksi asemansa perheen hierarkiassa voimakkaan tahtonsa vuoksi. Se kokeilee rajojaan ja katsoo kuka sanoo viimeisen sanan, aivan kuten ihmislapsetkin. Tämän vuoksi sen kanssa pitää olla jo pennusta asti hyvin määrätietoinen ja puuttua jokaiseen tilanteeseen joka saattaisi pönkittää sen pyrkimystä nousta isännän tasolle. Sitä kohtaan täytyy olla riittävän luja ja periksi antamaton näissä asioissa, se kyllä vaistoaa milloin asioista ei enää 'keskustella'. Fyysisellä kurituksella et saavuta sen kunnioitusta, mutta rauhallisella tiukalla auktoriteetilla kylläkin. Nuorien amerikanakitojen kanssa elellessä saattaa tuntua monesti, että yleisin koiralle mainittu sana on 'ei!'. Muista siis aina kun on aihetta tyytyväisyyteen, kehua ja pitää sitä hyvänä ylenpalttisesti. Silloin kuri ja lempeys kulkevat käsikädessä.

Amerikanakita ei tule yleensä toimeen vieraiden, samaa sukupuolta olevien koirien kanssa. Pentuna sen on hyvä antaa leikkiä niin paljon kuin mahdollista muiden koirien kanssa, se tekee hyvää sen luonteelle. Noin puolen vuoden - 1 vuoden iässä saattaa tilanne muuttua, kun pentu saavuttaa murrosiän. Monet niistä eivät tämän jälkeen enää sulata laisinkaan samaa sukupuolta olevia koiria. Tähän asiaan on mahdotonta vaikuttaa, vaan se on yksinkertaisesti hyväksyttävä osana amerikanakitan luonnetta. Mikäli perheessä on vanhempia koiria amerikanakitapennun tullessa taloon, jonain päivänä se saattaa yrittää ottaa vallan. Tämä on varsinkin silloin mahdollista mikäli koirien ikäero ei ole kovinkaan suuri. Hyvin iäkkäitä lajitovereitaan ne yleensä kunnioittavat (oikeudentaju) eivätkä ryhdy valtataisteluun perheen sisällä.

Heti koulun penkille

Koska amerikanakitasta kasvaa suuri ja voimakas koira, sen tulee olla ehdottomasti hallinnassa. Tämän vuoksi niille on annettava edes alkeellinen peruskoulutus, jonka tulisi alkaa heti pienestä pitäen. Ei-, seis-, tänne- ja irti-käskyt ovat tärkeimmät. Kun se tottelee mukisematta näitä käskyjä ollaan jo hyvällä mallilla. Jo pennusta pitäen se on hyvä opettaa kävelemään kauniisti hihnassa ja ohittamaan vastaantulevat koirat sivulla kävellen. Älä joka kerta päästä pentuasi tervehtimään vastaantulijoita ja heidän koiriaan, koska suuremman työn edessä olet silloin kun koirasi on murrosiässä ja ohitukset 'pakollisia'. Opeta siis pentusi jo pienestä pitäen siihen, että välillä mennään vain ohi mukisematta. Palkitse onnistunut suoritus herkkupalalla ja kehu ylenpalttisesti.

Älä anna sen missään nimessä räyhätä vieraille koirille, vaan kiellä sitä heti tiukasti mikäli näin tapahtuu. Räyhääminen ja mekastus on turhaa vallankäyttöä koiralta, sinähän kuitenkin olet isäntä ja tilanteen herra, joten älä anna koiran olla tilanteen johtaja. Yleensä kuitenkin amerikanakitat eivät ole kovia haukkumaan tai räyhäämään vaan ovat aika hiljaisia tietäen oman ylivoimaisuutensa. Sen ei tarvitse kuuluttaa sitä koko maailmalle, riittää kun se itse tietää olevansa suurin ja mahtavin. Mikäli koulutuksessa laistetaan ja annetaan pennun kasvaa vapaasti itseään toteuttaen, siitä voi tulla isona aika ikävä kaveri. Tämä tietysti pätee kaikkiin rotuihin, mutta suuren koon ja itsevarman luonteen kanssa ongelmat saavat aivan toisenlaiset mittasuhteet kuin esimerkiksi kääpiökoiran kanssa.

Ruokinnasta

Ruokansa suhteen amerikanakita ei ole yleensä turhan nirso, mutta toisaalta se voi syödä hämmästyttävän vähän isoksi koiraksi.

Mitään varsinaista yleispätevää ohjetta amerikanakitan ruokintaa ajatellen ei ole. Ruokintatapoja on niin monta kuin on ruokkijaakin. Silti pentuikäisenä, jolloin se on tärkeässä kasvu- ja kehitysvaiheessa, tulee pentu ruokkia mahdollisimman monipuolisesti ja riittävästi, jotta se kasvaa tasaisesti. Ylipainoa kasvuaikana tulee välttää luustosairauksien ehkäisemiseksi..

Pyydä kasvattajaltasi pennun kirjalliset ruokintaohjeet, hän on asiantuntija kasvattiensa ruokinnan suhteen. Hän tietää pentunsa 'ruokintaperimän', kuinka pennun vanhempia ja kenties isovanhempia on ruokittu. Noudata hänen antamiaan ohjeita vähintään koko pennun kasvuajan ellei ole erityistä syytä toimia toisin. Mikäli ruokintamuutoksiin on tarvetta, keskustele aina pentusi kasvattajasi kanssa ensin!